Itsearviointi

Mietimme kirjan aloittaessa, että kirjan lukemisesta saattaa tulla vaikeaa. Koska teksti näytti todella vanhalta, kun ensimmäisen kerran kirjaa vilkaisimme. Kirjaa aloittaessa emme oikein muistaneet lukea, mutta sitten oli pakko kun viimeinen palautus päivä alkoi häämöttää.

   Yhteistyö sujui mielestämme hyvin ja saimme mielestämme hyvin tehtävät tehtyä. Työn jako sujui tasapuolisesti, sillä saimme heti alussa päätettyä molemmille omat tehtävät. Aloitimme esimmäisen ja toisen tehtävän teon yhdessä. Siitä jatkoimme molemmat omiin lukupäiväkirjoihin, ja luovan kirjoittamisen jaoimme niin, että Meri teki kirjeen kirjan henkilöltä kirjailijalle ja Anniina uutisen teoksen jostain tapahtumasta. Nyt lopussa teemme yhdessä tätä itsearviointia. 

   Mukavaa Merin mielestä oli kaksi ensimmäistä tehtävää, koska ne olivat helpoimmat ja niihin löysi helposti tietoa. Anniinan mielestä kivaa oli lukupäiväkirjan teko, sillä kirjasta sai paljon apua ja se oli helppoa, koska siihen sai päättää yksin omia näkemyksiä. Merin mielestä vaikeaa taas oli lukupäiväkirja, koska siihen piti kirjoittaa eniten ja useiten. Anniinalle eniten vaikeuksia teetti kirjailiasta kertominen.

   Blogissamme onnistui mielestämme parhaiten ulkoasu, sillä siitä sai tehtyä aiheeseen sopivan. Myös tämän itsearvioinnin teko on helppoa. 

   Opimme tehtävästä, että tehtävät on hyvä tehdä ajoissa ja kirjan lukeminen on myös hyvä aloittaa varhain.Yhteistyön tekemisestä opimme, että olisi hyvä kuunnella toisen mielipiteitä ja ajatuksia. Anniina oppi, että Meriä piti muistuttaa välillä kirjan lukemisesta ja blogin kirjoittamisesta ja Meri oppi tekemään ensimmäisen bloginsa. Meri opetti Anniinaa luomaan google tilin ja bloggeriin käyttäjätilin, ja Anniina mielestään oppi enemmän aikataulutuksesta.

   Ehdotamme blogimme numeroksi 8-9, koska ulkoasusta tuli hyvä ja tehtävien noudattiminen sujui myös mainiosti. Tekstiä on aika sopivasti, ja tekstissä on myös paljon mietitty esimerkiksi sanajärjestystä ja pilkun paikkaa. Sitä on myös helppo lukea.

Merin lukupäiväkirja

                                 Luvusta 8 alkaen :

1. Lukupäiväkirja  2.12.2015

Olen lukenut nyt kahdeksannen kappaleen Seitsemästä veljeksestä, lukeminen on sujunut ihan neutraalisti. Kirjan kieli on hiukan tuottanut vaikeuksia ja en ole ymmärtänyt kaikkia kohtia. Teksti tuntuu ja näyttää vanhalta, niin kuin se myös onkin.Tekstiin oli vähän hankala päästä mukaan, kun ei ollut lukenut aiempia kappaleita,koska jaoimme kirjan Anniinan kanssa kahtia, mutta kyllä siinä pikku hiljaa alkaa pysyä kärryillä. Minun ensimmäisessä kappaleessani Veljekset ovat härkien piirittäminä kivellä ja riitaa siellä tulee kun muut veljekset alkavat haastaa riitaa siitä, että Laurilla on viinaa ja muilla ei. Minua ärsytti ehkä kirjassa eniten veljeksistä vanhin Juhani joka kukkoilee ja mutisee kaikille muille ja on pääjehuna Lauria vastaan kivellä käydyssä kiistassa.

2. Lukupäiväkirja  4.12.2015

Olen lukenut nyt kahdeksannen ja yhdeksännen luvun. Yhdeksännessä luvussa kieli on edelleen samaa ja vaikea lukuista. Tekstissä on vaikeita sanoja, joita en tiedä, enkä tajua. Luvussa Eero veljeksistä nuorin runoilee. Runot ovat mielestäni outoja ja niissä käytetään omituisia ilmauksia. Edelleen mielestäni Juhani on ärsyttävin, koska luulee olevansa kovin veljistä. Luvussa myös veljet nautiskelevat härän lihasta, mitkä he saivat kun kaatoivat härät kahdeksannen luvun lopussa. Teksti on realistista ja vähän tylsää. Lukeminen pitkästyttää minua hiukan, mutta pitää vain jaksaa jatkaa.

3. Lukupäiväkirja 5.12.2015

Lukeminen sujuu hyvin. Sain luettua yhdennentoista luvun loppuun, tuollainen kahden luvun rupeama on mielestäni sopivan pitkä luku tuokio. Kirjan kielestä en viitsi enään tässä lukupäiväkirjassa puhua, koska se on samaa kuin ennen. Kirjassa on tullut henkilöiten ajatuksia paremmin ja selkeemmin esille, sekä henkilöihin on ollut helpompi tutustua enemmän. Olen myös tutkinut asiaa ja aluksi kirja sai huonot arvostelut kirjallisuus kriitikoilta, koska kirja antoi suomalaisista mukamas huonon kuvan muualle Suomesta. Minusta kirja kuvaa hyvin Suomalaista elämää ja arkea. Näissä luvuissa tuli paremmin esille Simeon, koska hän esitti luvuissa omia näkökulmiaan ja ajatuksiaan Juhania vastaan väitellessään. Lukeminen on pitkästyttävää ja väsyttävää mutta jatketaan...

4. Lukupäiväkirja 6.12.2015

Kahdennessatoista luvussa kirjaan tuli kesä. Veljekset milloin kyntivät ja milloin äjestelivät peltoansa.Tuli syksy tumma ja koivut kellastuivat. 12.luvussa kerrotaan monta sivua kesästä ja syksystä, veljekset kuvailevat niitä monin eri sanoin. Kertovat myös vuoden aikojen askareista ja siitä kuinka paljon he raatavat. Raataminen tuli yllätyksenä minulle, koska aiemmin veljet vain laiskottelivat.
       Kolmannessatoista luvussa veljekset lähtevät saavuttamaan valtaansa takaisin jukolan taloon, 9 muualla vietetyn vuoden jälkeen. Jukolassa he ovat ja Impivaara jäänyt taakse ja tuleehan heitä heidän vanha lukkarinsakkin vastaan ja veljet niin tervehtimään vanhentunutta ukkoa. Tervehtivät he muutakin Jukolan väkeä. Toukolaisia tapasivat, vanhoja tappelu pukareita. Istuivat nätisti vanhan rovastin pöydäs ja siinä Aapo iski silmänsä uuteen tyttöön Hinrikaan.
             14. luvussa alettiin Jukolaa ja Impivaaraa jakamaan kullekkin veljelle omaa taloo ja tilaa. Kaikki päätyivät naimisiin paitsi Simeoni joka ei vaimosta ja tilasta huolinut vaan asettui vanhaksi sedäksi Juhani Jukolan taloon. Juhani sai lopulta sen Männistön Venlan mistä aiemmin veljekset tappelivat ja Juhani alkoi Venlan kanssa poikaa tekemään, mutta ei tullut poikaa kahdella ensimmäisellä kerralla. Kolmannella kerralla tärppäsi ja poika tuli, siitä oli Juhani riemuissaan. Nimesi pojan kaimakseen. Kirja loppui 14. lukuun. Mielestäni kirjan teksti selkiytyi paljon viimeiseen lukuun. Viimeisessä luvussa kerrotaan miten kunkin veljeksen elämä jatkuu omilla teillään. Kirjan viimeisissä kohtauksissa on veljet kumminkin kokoontuneet yhdessä viettämään joulua Jukolan taloon. Viimeisessä osiossa lukemiseni sujui parhaiten ja kirjan tapahtumat alkoivat kiinnostaa enemmän minua. Kirja loppui mielestäni hyvin kun kaikki olivat yhdessä koolla ja takaisin myös Jukolan talossa.

Luovaa kirjoittamista

Kirje Aleksis Kivelle

Heippa Aleksis!Täällä kirjoittelee Eero, veljeksistä nuorin, kirjastasi Seitsemän veljestä. Tiedät minusta kaiken päässäsi, koska olet minut luonut mielessäsi ja ajatuksissasi. Haluaisin kysyä mistä minuun idean sait ja miksi minut tälläiseksi loit. Loit minusta nuorimman ja heikoimman. Torpan asumuksekseni laitoit lopussa ja elämän vaimon kanssa kuvittelit päässäsi, keksit ja kirjoitit. Haluaisin tietää mitä minusta ajattelit kun minua loit. Olit varmaan hyvä kirjoittaja, kun sinut Suomen kansalliskirjailijaksikin valittu on. On kunnia olla kirjassasi, sillä sinä minut olet tunnetuksi tehnyt, kun kirjaasi luetaan ja minut sieltä tunnetaan. Moni meidät Jukolan veljekset tietää, koska kuuluuhan se Suomen yleis-sivistykseen. Minulla olisi sinulle paljon kysymyksiä itseeni liittyen, mutta jätetään ne nyt tällä kertaa pois. Tunnemme hyvin koska minun aivoni ja ajatukseni ovat myös ikuisesti sinun ajatuksiasi. En osaa sinulle paljon mitään kirjoittaa, koska enhän minä edes lukea paljon osaa, sen mitä lukkari meille paksupäisille opetti.

T: Pikku-Eero



Meri 9A







     Uutinen

 Anniina

Anniinan lukupäiväkirja

2.12.15

Luen siis Aleksis Kiven romaania, Seitsemän veljestä. Odotan kirjalta aika vanhoja ja mielenkiintoisia tapahtumia sekä realistisia suuntauksia.
    Lukeminen on tähän mennessä sujunut ihan hyvin, tekstilaji on kuitenkin aika vanhaa ja tekstin monet sanat ovat jääneet arvelluttamaan, sillä nekin ovat todella vanhoja. Kuitenkin loppuen lopuksi pystyy aika hyvin päättelemään mitä sanoilla on tarkoitettu.
   Tähän mennessä teoksessa on esitelty tietenkin seitsemän veljestä Juhani, Tuomas, Aapo, Simeoni, Timo, Lauri ja Eero, sekä tietenkin veljesten äiti ja isä. Eniten teoksen henkilöistä on ärsyttänyt veljesten isä, sillä hän oli teoksessa hyvin vähän aikaa ja hän oli veljeksille ilkeä, eikä kovin isähahmomainen. Sekä hän oli kokoajan metsällä metsästämässä rusakoita ja tappelemassa karhujen kanssa.
   Eniten tähän mennessä olen pitänyt teoksen parista runoista sekä veljesten ja Toukolaisten tappelu kohtauksesta. Odotan innolla lisää.

3.12.15

Olen lukenut kirjaa nyt neljä kappaletta, ja lukeminen on sujunut hyvin. Vieläkin joidenkin lauseiden ymmärtäminen on ollut vaikeaa ja vähän väsyttävää, mutta olen silti päässyt hyvin liikkeelle.
   Näissä kahdessa luvussa on ollut aika jännittäviä tapahtumia. Kun veljekset menivät lukkarille opiskelemaan, he karkasivat ikkunasta, joka piti ensin rikkoa. Tämän jälkeen alkoi hetken päästä ukkostamaan oikein kunnolla ja salama sytytti tulipalon, josta veljekset selvisivät palovammoilla ja haavoilla. Kun he sitten menivät kotiin saunomaan ja pesemään haavoja, heillä jäi tämän jälkeen sauna päälle joka sytytti sen palamaan.
   Eikä tässä vielä kaikki, kun he suutuspäissään mustalaisille olivat käskeneet sanomaan pastorille uhkaavia ja loukkaavia sanoja, niin pastori oli lähettänyt muuan rouvan kertomaan, että he pian joutuisivat jalkapuuhun.
   Näiden lukujen jälkeen olen pitänyt tästä kirjasta entistä enemmän, sillä alussa oli esitelty vain henkilöitä, niin tässä kohtaa vasta on alkanut tapahtumaan kaikenlaista jännittävää.
   Henkilösuhteista olen pitänyt eniten veljesten ja muun kylän suhteesta, koska oikeastaan kukaan ei pidä heistä eivätkä he kenestäkään. Veljesten ja Jumalan suhde on näkynyt myös paljon kirjassa ja se on todella hauska että sitä suhdetta on tuotu kirjassa paljon esille.
   Olen huomannut että kirja edustaa selvästi realistista tyylisuuntaa, sillä kaikki tapahtumat ovat todella realistisia.

5.12.15

Olen saanut luettua nyt melkein kaikki kappaleet mitä minun piti lukea. Sovimme Merin kanssa että laitamme kirjan puoliksi, minä luen kappaleet 1-7 ja Meri loput.
   Nyt kirjassa veljekset muuttivat uuteen taloon Impivaaraan. He päättivät kokeilla uutta elämän tyyliä ja vähän seikkailla. Kun he vihdoin saivat talon rakennettua oli jo Joulu, he söivät ruhtinaallisesti ja joivat itsetehtyä olutta. Kun he sitten olivat juoneet itsensä täyteen, Juhani päätti alkaa painia muiden veljesten kanssa. Muista ei ollut vastusta, paitsi sitten kun oli Timon vuoro hän sai Juhanin maahan montakin kertaa, mutta luovutti sitten lopuksi voiton Juhanille.
   Sen jälkeen Juhani sai toisen "hyvän" idean ja sanoi Eerolle että kaataisi oluet kiukaaseen. Muut vastustivat tätä, mutta Eero totteli tarmokkaasti, ja siitä vasta soppa syntyi. Ensiksi sauna alkoi palamaan ja sitten he huomasivat että koko talo olikin tulessa. Taas heiltä paloi koti. Veljekset eivät keksineet muuta kuin palata takaisin Jukolaan vanhaan mökkiin.
   Näissä parissa kappaleessa minä en ole pitänyt yhtään Juhanista. Juhanilla on sellainen tyyli että hän on muiden veljesten pomo, ja vain häntä pitäisi totella. Kuitenkin muiden mielestä tämä on ihan kiva asia että joku veljeksistä on ottanut johtajan paikan. Esimerkiksi mielestäni oli ärsyttävää kun Juhani käski Eeron kaatamaan oluet kiukaaseen ja talo paloi, niin Juhani syytti tästä Tuomasta, vaikka hän ei ollut tehnyt mielestäni mitään väärää.

6.12.15

Sain nyt luettua osuuteni kirjasta loppuun. Lukeminen kokonaisuudelta tuntui aika raskaalta, mutta toisaalta tuon aikainen teksti varmaankin oli sellaista.
   Veljekset saivat kirjassa rakennettua talon uudestaan Impivaaraan, ja tällä kertaa he tekivät siihen hyvät perustukset. Myöhemmin he päättivät lähteä suolle metsästämään sorsia. He lähtivät yhdessä koiriensa kanssa. Kun muut lähtivät kyttäämään sorsia, niin Lauri jäi koirien Killin ja Kiiskin kanssa etäämmälle odottamaan. Yhtäkkiä kuin tyhjästä paikalle ilmestyi karhu. Timo lähti karhua kohti ja koitti ampua tämän, mutta pyssy ei toiminut. Karhu tuli lähemmäksi Timoa, ja Timo syöksyi maahan esittämään kuollutta. Kun tämä ei tepsinyt karhuun, niin Juhani tuli apuun ja ampui karhua. Karhu ei tästä vielä lähtenyt vaan syöksyi kohti Juhania. Onneksi loppujen lopuksi he saivat kaadettua karhun yhteistuumin.
   Tämä kohtaus kruunasi kirjan, sillä pidän enemmän jännittävistä kirjoista, niin oli kiva että osuuteni kirjasta loppui tähän.
   Olen huomannut, että teoksesta on tullut tutuksi monet laulut. Esimerkiksi Timon laulu oravasta, tai Kissalan Aapelin pilkkalaulu veljeksistä.
   Sain myös selville, että kirjasta on tehty ainakin yksi elokuva. Elokuvan on ohjannut Wilho Ilmari, ja se ilmestyi vuonna 1870. Elokuvasta ei loppuen lopuksi tullut kauhean suosittua, kankean etenemisensä vuoksi.

  

Aleksis Kivi

Tässä Aleksis Kiven kuolinmökki.

"Minä elän!", näiden sanojen väitetään olevan Aleksis Kiven viimeiset sanat. Aleksis Kivi kuoli 31 joulukuuta 1872, eli 38 vuotiaana. Hän kuoli veljensä luona Tuusulassa borrelioosiin.
   Aleksis Kivellä oli todettu unettomuutta sekä alkoholismia, joten tämän takia hän joutui mielisairaalaan tutkittavaksi, mikä vain pahensi asioita. Hänellä oli myös suurta rahapulaa ja velkoja.
   Aleksis Kivellä oli merkittäviä teoksia. Kuuluisin niistä on Seitsemän veljestä (1870) josta Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tutkijakunta antoi jälkeenpäin kiitettävän lausunnon August Ahlqvistin murskaavien kritiikkien jälkeen. Aleksis kivellä on myös monia näytelmiä, kuten Lea (1869) josta sanotaan suomalaisen teatterin alkaneen, Kihlaus (1866) sekä Nummisuutarit (1864) joka syntyi Bröllopsdansenin suomenkielisen version tuloksena.

Seitsemän veljeksen ensimmäisiä painoksia.

   Nummisuutarit voitti myös vuonna 1865 valtionpalkinnon.
Kiven varsinaiset taipumukset viittasivat selvästi realismiin, vaikka kirjallisen kehityksen alkuvaiheita leimasi romantiikka.


Aleksis Kiven muistopatsas.

  Aleksis Kivi pääsi 23-vuotiaana syksyllä 1857 ylioppilaaksi silloin Kivi oli päättänyt luopua pappishaaveistaan ja ryhtyä suomenkieliseksi kirjailijaksi.Yliopisto-opintojen jälkeen hän muutti Siuntioon ensin vuokra-asumukseen, ja sen jälkeen parikymmentä vuotta vanhemman  Charlotta Lönnqvistin luo.
   Ennen yliopistoa 1852 varojen puute oli pakottanut Kiven keskeyttämään säännöllisen koulunkäynnin ja eroamaan kolmannelta luokalta. Muutettuaan 12-vuotiaana Helsinkiin kouluun hän oli hankkinut ruotsin kirjakielen taidon, vaikka hänen äidinkielensä oli suomi, hänen vanhempansa osasivat myös ruotsia.
   Oikealta nimeltään Aleksis Stenvallin perheeseen kuului isä Erik Stenvall joka oli kylän räätäli, äiti Anna-Kristiina Hamberg sekä neljä sisarusta Johannes, Emanuel, Albert ja sisar Agnes, joka kuoli jo 13-vuotiaana.
   Aleksis Stenvall syntyi vuonna 1834 Nurmijärvellä Palajoen kylässä.

Tämä tehtävä oli kokonaisuudeltaan mielestäni aika helppo, vaikeata siitä teki sen kun piti kirjoittaa kuolemasta syntymään, sekä saada tekstistä yhtenäinen, mutta onnistuin siinä mielestäni hyvin. Työskentelin alussa aika hitaasti, mutta  loppua kohden työ alkoi sujuta.





                                                                                                                                                            

Aleksis Kivestä aloitetaan

Blogi Aleksis Kivestä

Blogimme aihe on Aleksis Kiven seitsemän veljestä, koska se oli meidän mielestämme mielenkiintoisin aihe kaikista vaihtoehdoista mitä oli vielä jäljellä.Teemme tätä blogia koulussa äidinkielentunneilla ja haluamme tietää enemmän veljeksistä, koska tunnilla milloin käsittelemme Kiveä ja Seitsemää veljestä yhteisesti ei ehtinyt kaikkea käydä läpi. Tunnilla vain kävimme näyttelemällä muutaman kohdan kirjasta, tutustuttiin Kiven elämään ja katsottiin jotain videoita missä Kiveä näyteltiin, käsittelimme tärkeimmät teokset ja siitähän tämä Seitsemän veljestä sitten tuli, koska sen on Kiven pääteos ja Suomen kansallisromaani. Kivi kiinnostaa myös , koska se on Suomen kansalliskirjailija.
       Emme kumpikaan ole kirjoittanut blogia aiemmin, emmekä edes lukeneet muiden blogeja, mutta aloitamme blogin kirjoittamisen ensin opetellen bloggerin käyttöä ja tapoja. Emme kumpikaan ole kovia kirjoittamaan tekstejä tai lukemaan kirjoja, mutta yritetään. Aloittelemme nyt lukemaan kirjaa ja muutaman ensimmäisen sivun perusteella ensivaikulma kirjasta on mielenkiintoinen ja mukava.Kirja kauhistuttaa meitä koska se on aika pitkä, mutta olemme jakaneet kirjan kahtia että toinen lukee toisen puolikkaan ja toinen toisen. Hankimme kirjat lainaan koulun kirjastosta.

Aleksis Kiven muotokuva Albert Edelfeltin piirtämänä.