Anniinan lukupäiväkirja

2.12.15

Luen siis Aleksis Kiven romaania, Seitsemän veljestä. Odotan kirjalta aika vanhoja ja mielenkiintoisia tapahtumia sekä realistisia suuntauksia.
    Lukeminen on tähän mennessä sujunut ihan hyvin, tekstilaji on kuitenkin aika vanhaa ja tekstin monet sanat ovat jääneet arvelluttamaan, sillä nekin ovat todella vanhoja. Kuitenkin loppuen lopuksi pystyy aika hyvin päättelemään mitä sanoilla on tarkoitettu.
   Tähän mennessä teoksessa on esitelty tietenkin seitsemän veljestä Juhani, Tuomas, Aapo, Simeoni, Timo, Lauri ja Eero, sekä tietenkin veljesten äiti ja isä. Eniten teoksen henkilöistä on ärsyttänyt veljesten isä, sillä hän oli teoksessa hyvin vähän aikaa ja hän oli veljeksille ilkeä, eikä kovin isähahmomainen. Sekä hän oli kokoajan metsällä metsästämässä rusakoita ja tappelemassa karhujen kanssa.
   Eniten tähän mennessä olen pitänyt teoksen parista runoista sekä veljesten ja Toukolaisten tappelu kohtauksesta. Odotan innolla lisää.

3.12.15

Olen lukenut kirjaa nyt neljä kappaletta, ja lukeminen on sujunut hyvin. Vieläkin joidenkin lauseiden ymmärtäminen on ollut vaikeaa ja vähän väsyttävää, mutta olen silti päässyt hyvin liikkeelle.
   Näissä kahdessa luvussa on ollut aika jännittäviä tapahtumia. Kun veljekset menivät lukkarille opiskelemaan, he karkasivat ikkunasta, joka piti ensin rikkoa. Tämän jälkeen alkoi hetken päästä ukkostamaan oikein kunnolla ja salama sytytti tulipalon, josta veljekset selvisivät palovammoilla ja haavoilla. Kun he sitten menivät kotiin saunomaan ja pesemään haavoja, heillä jäi tämän jälkeen sauna päälle joka sytytti sen palamaan.
   Eikä tässä vielä kaikki, kun he suutuspäissään mustalaisille olivat käskeneet sanomaan pastorille uhkaavia ja loukkaavia sanoja, niin pastori oli lähettänyt muuan rouvan kertomaan, että he pian joutuisivat jalkapuuhun.
   Näiden lukujen jälkeen olen pitänyt tästä kirjasta entistä enemmän, sillä alussa oli esitelty vain henkilöitä, niin tässä kohtaa vasta on alkanut tapahtumaan kaikenlaista jännittävää.
   Henkilösuhteista olen pitänyt eniten veljesten ja muun kylän suhteesta, koska oikeastaan kukaan ei pidä heistä eivätkä he kenestäkään. Veljesten ja Jumalan suhde on näkynyt myös paljon kirjassa ja se on todella hauska että sitä suhdetta on tuotu kirjassa paljon esille.
   Olen huomannut että kirja edustaa selvästi realistista tyylisuuntaa, sillä kaikki tapahtumat ovat todella realistisia.

5.12.15

Olen saanut luettua nyt melkein kaikki kappaleet mitä minun piti lukea. Sovimme Merin kanssa että laitamme kirjan puoliksi, minä luen kappaleet 1-7 ja Meri loput.
   Nyt kirjassa veljekset muuttivat uuteen taloon Impivaaraan. He päättivät kokeilla uutta elämän tyyliä ja vähän seikkailla. Kun he vihdoin saivat talon rakennettua oli jo Joulu, he söivät ruhtinaallisesti ja joivat itsetehtyä olutta. Kun he sitten olivat juoneet itsensä täyteen, Juhani päätti alkaa painia muiden veljesten kanssa. Muista ei ollut vastusta, paitsi sitten kun oli Timon vuoro hän sai Juhanin maahan montakin kertaa, mutta luovutti sitten lopuksi voiton Juhanille.
   Sen jälkeen Juhani sai toisen "hyvän" idean ja sanoi Eerolle että kaataisi oluet kiukaaseen. Muut vastustivat tätä, mutta Eero totteli tarmokkaasti, ja siitä vasta soppa syntyi. Ensiksi sauna alkoi palamaan ja sitten he huomasivat että koko talo olikin tulessa. Taas heiltä paloi koti. Veljekset eivät keksineet muuta kuin palata takaisin Jukolaan vanhaan mökkiin.
   Näissä parissa kappaleessa minä en ole pitänyt yhtään Juhanista. Juhanilla on sellainen tyyli että hän on muiden veljesten pomo, ja vain häntä pitäisi totella. Kuitenkin muiden mielestä tämä on ihan kiva asia että joku veljeksistä on ottanut johtajan paikan. Esimerkiksi mielestäni oli ärsyttävää kun Juhani käski Eeron kaatamaan oluet kiukaaseen ja talo paloi, niin Juhani syytti tästä Tuomasta, vaikka hän ei ollut tehnyt mielestäni mitään väärää.

6.12.15

Sain nyt luettua osuuteni kirjasta loppuun. Lukeminen kokonaisuudelta tuntui aika raskaalta, mutta toisaalta tuon aikainen teksti varmaankin oli sellaista.
   Veljekset saivat kirjassa rakennettua talon uudestaan Impivaaraan, ja tällä kertaa he tekivät siihen hyvät perustukset. Myöhemmin he päättivät lähteä suolle metsästämään sorsia. He lähtivät yhdessä koiriensa kanssa. Kun muut lähtivät kyttäämään sorsia, niin Lauri jäi koirien Killin ja Kiiskin kanssa etäämmälle odottamaan. Yhtäkkiä kuin tyhjästä paikalle ilmestyi karhu. Timo lähti karhua kohti ja koitti ampua tämän, mutta pyssy ei toiminut. Karhu tuli lähemmäksi Timoa, ja Timo syöksyi maahan esittämään kuollutta. Kun tämä ei tepsinyt karhuun, niin Juhani tuli apuun ja ampui karhua. Karhu ei tästä vielä lähtenyt vaan syöksyi kohti Juhania. Onneksi loppujen lopuksi he saivat kaadettua karhun yhteistuumin.
   Tämä kohtaus kruunasi kirjan, sillä pidän enemmän jännittävistä kirjoista, niin oli kiva että osuuteni kirjasta loppui tähän.
   Olen huomannut, että teoksesta on tullut tutuksi monet laulut. Esimerkiksi Timon laulu oravasta, tai Kissalan Aapelin pilkkalaulu veljeksistä.
   Sain myös selville, että kirjasta on tehty ainakin yksi elokuva. Elokuvan on ohjannut Wilho Ilmari, ja se ilmestyi vuonna 1870. Elokuvasta ei loppuen lopuksi tullut kauhean suosittua, kankean etenemisensä vuoksi.