Merin lukupäiväkirja

                                 Luvusta 8 alkaen :

1. Lukupäiväkirja  2.12.2015

Olen lukenut nyt kahdeksannen kappaleen Seitsemästä veljeksestä, lukeminen on sujunut ihan neutraalisti. Kirjan kieli on hiukan tuottanut vaikeuksia ja en ole ymmärtänyt kaikkia kohtia. Teksti tuntuu ja näyttää vanhalta, niin kuin se myös onkin.Tekstiin oli vähän hankala päästä mukaan, kun ei ollut lukenut aiempia kappaleita,koska jaoimme kirjan Anniinan kanssa kahtia, mutta kyllä siinä pikku hiljaa alkaa pysyä kärryillä. Minun ensimmäisessä kappaleessani Veljekset ovat härkien piirittäminä kivellä ja riitaa siellä tulee kun muut veljekset alkavat haastaa riitaa siitä, että Laurilla on viinaa ja muilla ei. Minua ärsytti ehkä kirjassa eniten veljeksistä vanhin Juhani joka kukkoilee ja mutisee kaikille muille ja on pääjehuna Lauria vastaan kivellä käydyssä kiistassa.

2. Lukupäiväkirja  4.12.2015

Olen lukenut nyt kahdeksannen ja yhdeksännen luvun. Yhdeksännessä luvussa kieli on edelleen samaa ja vaikea lukuista. Tekstissä on vaikeita sanoja, joita en tiedä, enkä tajua. Luvussa Eero veljeksistä nuorin runoilee. Runot ovat mielestäni outoja ja niissä käytetään omituisia ilmauksia. Edelleen mielestäni Juhani on ärsyttävin, koska luulee olevansa kovin veljistä. Luvussa myös veljet nautiskelevat härän lihasta, mitkä he saivat kun kaatoivat härät kahdeksannen luvun lopussa. Teksti on realistista ja vähän tylsää. Lukeminen pitkästyttää minua hiukan, mutta pitää vain jaksaa jatkaa.

3. Lukupäiväkirja 5.12.2015

Lukeminen sujuu hyvin. Sain luettua yhdennentoista luvun loppuun, tuollainen kahden luvun rupeama on mielestäni sopivan pitkä luku tuokio. Kirjan kielestä en viitsi enään tässä lukupäiväkirjassa puhua, koska se on samaa kuin ennen. Kirjassa on tullut henkilöiten ajatuksia paremmin ja selkeemmin esille, sekä henkilöihin on ollut helpompi tutustua enemmän. Olen myös tutkinut asiaa ja aluksi kirja sai huonot arvostelut kirjallisuus kriitikoilta, koska kirja antoi suomalaisista mukamas huonon kuvan muualle Suomesta. Minusta kirja kuvaa hyvin Suomalaista elämää ja arkea. Näissä luvuissa tuli paremmin esille Simeon, koska hän esitti luvuissa omia näkökulmiaan ja ajatuksiaan Juhania vastaan väitellessään. Lukeminen on pitkästyttävää ja väsyttävää mutta jatketaan...

4. Lukupäiväkirja 6.12.2015

Kahdennessatoista luvussa kirjaan tuli kesä. Veljekset milloin kyntivät ja milloin äjestelivät peltoansa.Tuli syksy tumma ja koivut kellastuivat. 12.luvussa kerrotaan monta sivua kesästä ja syksystä, veljekset kuvailevat niitä monin eri sanoin. Kertovat myös vuoden aikojen askareista ja siitä kuinka paljon he raatavat. Raataminen tuli yllätyksenä minulle, koska aiemmin veljet vain laiskottelivat.
       Kolmannessatoista luvussa veljekset lähtevät saavuttamaan valtaansa takaisin jukolan taloon, 9 muualla vietetyn vuoden jälkeen. Jukolassa he ovat ja Impivaara jäänyt taakse ja tuleehan heitä heidän vanha lukkarinsakkin vastaan ja veljet niin tervehtimään vanhentunutta ukkoa. Tervehtivät he muutakin Jukolan väkeä. Toukolaisia tapasivat, vanhoja tappelu pukareita. Istuivat nätisti vanhan rovastin pöydäs ja siinä Aapo iski silmänsä uuteen tyttöön Hinrikaan.
             14. luvussa alettiin Jukolaa ja Impivaaraa jakamaan kullekkin veljelle omaa taloo ja tilaa. Kaikki päätyivät naimisiin paitsi Simeoni joka ei vaimosta ja tilasta huolinut vaan asettui vanhaksi sedäksi Juhani Jukolan taloon. Juhani sai lopulta sen Männistön Venlan mistä aiemmin veljekset tappelivat ja Juhani alkoi Venlan kanssa poikaa tekemään, mutta ei tullut poikaa kahdella ensimmäisellä kerralla. Kolmannella kerralla tärppäsi ja poika tuli, siitä oli Juhani riemuissaan. Nimesi pojan kaimakseen. Kirja loppui 14. lukuun. Mielestäni kirjan teksti selkiytyi paljon viimeiseen lukuun. Viimeisessä luvussa kerrotaan miten kunkin veljeksen elämä jatkuu omilla teillään. Kirjan viimeisissä kohtauksissa on veljet kumminkin kokoontuneet yhdessä viettämään joulua Jukolan taloon. Viimeisessä osiossa lukemiseni sujui parhaiten ja kirjan tapahtumat alkoivat kiinnostaa enemmän minua. Kirja loppui mielestäni hyvin kun kaikki olivat yhdessä koolla ja takaisin myös Jukolan talossa.